Traduttore Ida Hallantie
Casa editrice: Cupido
Kuvittelin, että yövuorostani sairaalassa tulisi aivan tavanomainen – mutta yllätin kaksi kollegaani itse teossa tyydyttämässä toisiaan tutkimushuoneessa pitkän, typötyhjän käytävän varrella. Hetken harkinnan jälkeen painoin ovenkahvaa ja astuin sisään puolihämärään huoneeseen päästäkseni mukaan leikkiin...
Marion on jo rannalla, eikä tuoksu muutenkaan ole hänen. Marionin hajuvedet ovat erilaisia, kalliita parfyymeja, ja tunnistan niistä jokaisen. Mikään niistä ei ole se tuoksu, joka juuri tällä hetkellä leijailee loma-asunnossamme Välimeren rannalla. Marionilla on tapana sanoa, että minä tiedän mieheksi harvinaisen paljon parfyymeista.Tuoksu voimistuu. Emma istuu peilin edessä jalka kampauspöydällä ja lakkaa keskittyneesti varpaankynsiään. Hänen kylpytakkinsa on auennut sen verran, että näen hänen ruskettuneen reitensä. Kun astun sisään, hän nostaa katseensa ja hymyilee minulle peilin kautta."Missä Erik on?"Emma kertoo Erikin joutuneen jäämään kotiin työkiireiden vuoksi ja tulevan perässä vasta muutamaa päivää myöhemmin. Sitten hän katsoo minua."Sinähän olet ihan hikinen. Oletko menossa uimaan?"Nyökkään.Mitä seuraavaksi tapahtuu?Lue myös Etelämaalaiset.-Mostra libro
Kun astuin sisään ruokakauppaan, pysähdyin hetkeksi rauhoittaakseni hermojani. Odotus oli oikeastaan idioottimaista. Ihmisethän eivät voineet aavistaa, miksi tarvitsin sen yhden ainesosan. Sehän voisi olla tärkeä päivällisen osa, niin he ajattelisivat! Mutta ei se aivan niin ollut. Inkivääreissä oli valinnanvaraa, oli suuria ja pieniä, mutta minä etsin sellaista, jossa oli erityisen pitkä sormi. Puristelin, tunnustelin ja tutkistelin inkiväärejä eikä mennyt kauaakaan, kun tunsin punastuvani samalla, kun pulssini nousi. Vieressäni seisova mies tutki aivan inkiväärien vieressä olevaa laatikkoa, jossa oli valkosipuleita. Ymmärsikö hän, miksi tein valintani niin kriittisesti? Ei, ei hän voinut. Ja sitä paitsi saattoihan olla, että hän suunnitteli jotakin yhtä kinkyä valkosipulinsa kanssa. Yhtäkkiä näin täydellisen inkiväärin, nappasin sen ja nousin ylös. "Ah!" huudahdin, puristin inkiväärin rintaani vasten, rypistin ostoslistani kokoon ja otin askeleen taaksepäin. "Oletko kunnossa?" vieras mies kysyi ja otti kiinni kyynärpäästäni tukeakseen minua. Säilytin tasapainoni ja katsoin häneen. Hänen sormensa olivat lujat ja turvalliset. Mitä ihmettä nyt tapahtuu? Entä mitä tapahtuukaan, kun palaan kotiin? Lue myös Junamatka himoon.Mostra libro
Kerran, useiden kuukausien jälkeen, pitkän ja tuskallisen treenin päätteeksi hän soi minulle ohimenevän katseen. Hyvin nopean. Mutta vain yhden vilkaisun. Tunsin kyllä katseen niskassani ja se todella oli vain ohimenevä. Tunsin kasvojeni lehahtaneen punaisiksi, ja sitten hän lähtikin. Menin kotiin ja ajattelin häntä koko päivän. En tiedä, kuinka monta kertaa olen pidellyt kaluani kädessäni ajatellen häntä, mutta juuri se päivä sattui olemaan erityisen rauhaton. Tavallista rauhattomampi. Fantasiani eivät jättäneet minua rauhaan.Maanantaiaamuna olin taas asemissani. Ja niin oli hänkin. Hän istui hikisenä ja hengästyneenä spinning-pyörän päälle ja polki paikallaan. Hänellä oli yllään mustat trikoonsa ja tiukka ja niukka, burgundinpunainen, hihaton urheilutoppi. Hän pyyhkäisi otsaansa ja nosti katseensa. Eräänlainen hillitty iloisuuden valo levisi hänen kasvoilleen, kun hän näki minut. Kapusin hänen edessään olleen cross trainerille, vedin syvään henkeä ja aloitin lämmittelyni. Olin jännittynyt, kiimainen ja peloissani.Mitä seuraavaksi tapahtuu? Löydämmekö yhteyden?Lue myös novelli Kuntosalilla.-Mostra libro
Päätin antaa sille mahdollisuuden ja osallistuin kokoukseen. Se pidettiin seuraavana maanantaina erään hotellin konferenssisalissa. Johnsen otti minut vastaan ja esitteli minua ympäriinsä, ja kyllä, olin oikeassa. Tilanne oli tietyllä tapaa kiusallinen. Kaikki muut olivat miehiä, ainakin 20 vuotta minua vanhempia. Tunsin itseni nuoreksi näin 44-vuotiaana. Huomasin heti, kuinka yksi mies vielä saapui sisään saliin. Hänessä oli jotain, en osannut sanoa tarkkaan mitä, mutta hän tuntui huokuvan luontaista vaikutusvaltaa. Hän oli yksi komeimmista kohtaamistani miehistä, ja heti ensi hetkestä alkaen kiinnitin hänen huomionsa. Tunsin hänen katseensa piston, vaikka hänen silmänsä ja kasvot yleensä olivat täysin eleettömät ja ilmeettömät. Hän ei puhunut minulle, ja minua alkoi ärsyttää. Eikö naisia muka haluttukaan tähän yhdistykseen? Keskityin sen sijaan muihin jäseniin, kaikki olivat johtavissa viroissa toimineita pitkän linjan tekijöitä. Kokouksen jälkeen tuo vaitonainen mies saapui luokseni. Liittyisinkö minä rotaryjärjestöön?Mostra libro
"Lydia sujauttaa kätensä Cornelian ympäri ja alkaa hieroa hänen rintojaan. Kehomme hankaavat toisiaan vasten, ja yhtäkkiä tunnen jotain kovaa painautuvan toista nivustani vasten." Juorutoimittaja Alex haastattelee Liamia, kun hän kertoo panoistaan. Liam itse on – kaiken järjen vastaisesti – langennut kunnolla kymmenen vuotta vanhemman miehen pauloihin. Tällä kertaa Liamin kotoa löytyvä, puusta veistetty kasvonaamio herättää hänessä kiihkeitä muistoja berliiniläisestä seksiklubista, Insomniasta. Liam lähti klubille pomonsa Claudian kanssa, sillä Claudia halusi esitellä hänet kahdelle erityiselle ystävättärelleen: tummaääniselle Lydialle sekä Cornelialle, jolla on pehmeistä muodoistaan huolimatta muita maskuliinisia ominaisuuksia. Klubin pyörteissä he tarjoavat Liamille silmiä avaavan kokemuksen, jota hän tuskin unohtaa. Tämä on "All Inclusive" -sarjan yhdeksäs osa, joka kertoo Liamin kuumista tunnustuksista Tukholman halutuimpana eroottisena seuralaisena.Mostra libro
"Ystävättäreni suositteli sinua." Katse, jotka hipaisi tunnusmerkkiäni, ei jättänyt epäilystäkään. Se oli hymyileväinen, mutta huokui samalla lujuutta ja kokemusta tavalla, joka sai lämpimän aallon hyökymään vartaloni läpi. Ihoni alkoi kihelmöidä katsellessani hänen sormiaan, jotka hypistelivät puseron ylintä nappia. Kun hänen jakkunsa liukui hieman enemmän auki, näin vilaukselta hänen omat nappinsa, jotka piirtyivät liivien läpi puserokangasta vasten. Kun pyysin häntä istuutumaan, hänen hameenhelmansa liukui ylös ja paljasti muodokkaat reidet. Ne olivat hoikat, mutta eivät laihat. Eivät myöskään liian pitkät, vaan täydellisen sopusuhtaiset korkeissa saapikkaissaan. Mustaan sukkanauhaliiviin kiinnitettyjä mustia pitsisukkia koristava nauha pilkisti helman alta.Rose nojasi eteenpäin ja laski kätensä polvelleni. "Tämä on hyvin yksityisluontoinen asia, ymmärräthän." "Ymmärrän." Skoolasin huomaamattomasti sihteerilleni, joka irvisteli Rosen selän takana.Mutta miten seikkailu eteni?Lue myös Vitkastelija.-Mostra libro
